Esineestä tarinaksi
Tämän ”esineen tunnistamismenetelmän” avulla voidaan keskustella, muistaa jo opittuja asioita ja hakea uutta tietoa. Tämä työtapa vahvistaa lähdekritiikin ja perustelun taitoja, mutta se kannustaa myös käyttämään mielikuvitusta. Tarkoitus ei ole löytää vain ”oikeita” ratkaisuja, vaan pohtia esimerkiksi kulutusta, tavaroiden merkitystä elämässä nyt ja tulevaisuudessa. Osa kysymyksistä taas vahvistaa empatiataitoja, herättää uteliaisuutta, rohkaisee ylisukupolviseen keskusteluun tai voi toimia pohjana jollekin toiselle, esim luovalle tai taiteelliselle työlle.
Keskustelun voi toteuttaa esimerkiksi jonkun netistä löytyvän 3d-kuvan avulla, joita on esim. museoiden sivuilla. Tai sitten voidaan ryhmälle antaa esine tutkittavaksi ja he vastaavat mahdollisimman tarkasti seuraaviin kysymyksiin. Esine voi olla myös jonkun ikäihmisen tai keskustelijoiden oman kodin esine.
Huom! Menetelmää on testattu esimerkiksi meidän opettajien koulutuksissa lukuvuonna 2022-23, Livind-hankkeen työpajakiertueella 2023 Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Mikkelissä, sekä siviilipalvelusvelvollisten koulutuksissa. Menetelmä vaikuttaa toimivan erityisen hyvin, jos mukana on ikäihminen, joka tuonut esineen. Oppilaat yrittävät selvittää mistä on kysymys ja kertovat tulokset, jonka jälkeen ikäihminen kertoo esineen tarinan. Myös maahanmuuttajien perheiden esineiden tutkiminen on toiminut hyvin. Pakolaistaustaisen oppilaiden kanssa voidaan esimerkiksi tutkia esineitä, joita Karjalan evakot toivat mukanaan. Esinekokoelma voi sisältää todella vanhojen esineiden lisäksi esimerkiksi puhelimen 1980-luvulta, LP-levyn, vanhan kirjeen tai postikortin, matkamuiston, kolikon, kellon, käsityön, kahvikupin, tai kulttuurisesti nyt hieman kyseenalaisen esineen, kuten intiaanipäähineen jne./ Ira Vihreälehto.