Mitä syötiin itäsuomalaisten metsätyöläisten ruokapöydässä ennen toista maailmansotaa? Millaisia taitoja tarvittiin, jotta ison perheen sai ruokittua Kainuun ja Pohjois-Savon syrjäisissä korvissa? Kalastus, kivisten peltojen viljely, pienimuotoinen karjatalous sekä sikojen ja kanojen pito oli pienissäkin mökeissä elämän edellytys. Petun veistäminen männyn kyljestä oli tuttua kaikkialla nälän riivaamalla Savon alueella vielä vuoden 1918 sisällissodan aikaan. Sian läski ja ruisleipä, ohrahuttu, suolakala sekä kokkelipiimä ja puolukkasurvos olivat metsäkansan ruokatottumusten peruselementit. Teollistuminen muutti ruokataloutta siirryttäessä kaskiviljelystä karjanhoitoon. Vanhoista tavoista ja makutottumuksista oli vaikea luopua. Peruna syrjäytti nauriin 1800-luvulla, mutta nauriskaskia tehtiin vielä pitkään 1900-luvullakin. Tupakan ja humalan viljely olivat jääneet tavaksi vanhoista ajoista.